Vahvempi sinä: Miksi nousta uuteen päivään kun ei pääse liikkumaan?

AJATUSMAAILMA UUSIKSI 

Haluan auttaa jokaista siellä ruudun toisella puolella saavuttamaan omat tavoitteensa vastoinkäymisistä huolimatta, ja tulemaan vahvemmiksi versioiksi itsestään. Kerron ensin elämääni varmasti tähän asti eniten ajatusmaailmaani sekä näkemykseen vaikuttaneesta haasteesta, jonka kohtasin viime kesänä 2019. Tämä vaikutti elämääni monin tavoin, laittoi arjen uusiksi sekä kyseenalaisti omia arvoja, unelmia ja tavoitteita. Teinkö todella niitä asioita mistä nautin, ja mihin haluaisin käyttää aikani tästä eteenpäin? Olen aloittanut itsensä kehittämisen jo n. 4 vuotta sitten, joten paljon oli tapahtunut mielen tasolla muutoksia jo ennen tätä. Koen kuitenkin, että itsensä kehittäminen on ikuinen projekti (sillä tuskin kukaan on ikinä täysin “valmis” ihmisenä, eikä pidäkään olla), jota tulisi työstää hieman joka päivä, mutta mitä enemmän ja kauemman aikaa olet jo perehtynyt itseesi ja tekoihisi vaikuttaviin arvoihin, sitä helpompi on kohdata elämässään haasteita ja päästä niistä yli. 

MISTÄ KAIKKI ALKOI 

Kun kirjotan tätä, niin juuri samalla meidän kodin ohi meni ambulanssi pillit päällä. Tuli ihan mieleen se keskiviikko ilta kun tää kaikki alkoi… 

Illalla kesken töiden alkoi sattumaan mahaan. Kotiin mentyäni kahdeksan aikaan todellakin ajattelin vain että vääntää mahaa ja vessassa käynti helpottaisi. No, kipu vain voimistui. Makasin sohvalla mutta mikään asennon vaihdos tai kylmäpussi mahalla ei auttanut. Olimme lähdössä terveyskeskukseen, mutta kivun takia en pystynyt kävelemään. Soitettiin ambulanssi, ja sain opiaattia kipulääkkeeksi suoraan suoneen (ottaen huomioon, että en käytä päihteitä – aika voimakas kipulääke ensimmäiseksi vaihtoehdoksi). Yhdeksän aikaan illalla lähdin lanssimiesten kanssa Acutaan, ja ensimmäinen yö meni Acutassa maatessa kovissa kivuissa ja pahoin voidessa (saattoi johtua myös opiaateista). Epäiltiin raskautta, ja lopulta ensimmäinen diagnoosi olikin mahatauti, sillä tulehdusarvot eivät olleet vielä koholla ja pääsin aamuyöstä kotiin.  

Voimakkaiden oireiden jatkuessa seuraavana aamuna, lähdimme terveyskeskukseen. Terveyskeskuksessa pahoinvointia ei enää ollut ja lääkärin diagnoosi oli mahdollinen kohdun tulehdus. Alkuillasta takaisin sairaalaan synnytysosastolle lääkärin tutkittavaksi ultraäänilaitteella. Siellä käytävällä maha pystyssä olevien naisten kanssa odotin vuoroani (ja he tietenkin menivät edelleni raskauden takia) ja yhdeksältä illalla pääsin lääkärin tutkittavaksi. Kaikki kunnossa ja hänen epäilyksensä oli umpilisäkkeen tulehdus. Takaisin Acutaan odottamaan kirurgia, ensimmäiset ajatukset olivatkin että “ei taas”… Epävarmuus, tiedottomuus ja pitkät odotusajat… En ollut myöskään syönyt mitään muuta keskiviikko päivän jälkeen kuin palan ruisleipää synnytysosastolla odottaessa.  

Pääsin kirurgin tutkittavaksi 11 illalla, ja viipalekuvaukseen puolilta öin. Tulehdusarvot olivat nyt korkealla, ja viipalekuvauksissa näkyi tulehtunut umpilisäke. Kirurgi meinasi että menisin heti leikkaukseen (siis yöllä!). Itseäni pelotti ajatus leikkauksesta, ja umpilisäketulehdusta on voitu hoitaa myös antibiooteilla. Päädyimme antibiootteihin omasta tahdostani, ja pääsin kahdelta yöllä gastroenterologiselle osastolle.  

Perjantai aamuna tulehdusarvot olivat edelleen korkealla, ja kirurgin mukaan ainut vaihtoehto olisi umpilisäkkeen poistoleikkaus. Vakuuteltuani minua leikkauksesta, päätin että ei kai tässä muuta vaihtoehtoa sitten olisi. Osastolla oli ihana sairaanhoitaja joka auttoi ja tsemppasi leikkaukseen liittyen, pääsin suihkuun ja vaihdoin leikkausvaatteet. Leikkaukseen mentäessä en muista muuta kuin pöydällä maatessa että minulle sanottiin “nyt saat voimakasta kipulääkettä” ja seuraavan kerran heräsin heräämössä. Takaisin osastolle päästyäni mulla oli kauhea nälkä, koska en ollut syönyt kahteen päivään, mutta sain vain mustikkakeittoa. Kai sekin parempi kuin ei mitään. Mahaan kohdistuneen leikkauksen takia ylös nouseminen ja kävely oli haastavaa. Pystyin kuitenkin liikkumaan hitaasti omin jaloin ja lauantaina pääsin onneksi jo kotiin. 

ENSIMMÄISET AJATUKSET LEIKKAUKSEN JÄLKEEN: MITÄ OPETTI? 

Ennen leikkausta mietitytti eniten toipuminen leikkauksesta. Treenit, työ – liikkuminen? Joka päivä aktiivisesti liikkuvana pelotti ajatus vain makaamisesta ja “olemisesta”. En ollut tottunut siihen, etten saa liikkua, kantaa tavaroita, treenata – tehdä normaaleja päivittäisiä asioita. Yksi asia mitä sairaalassa oleminen opetti, oli kärsivällisyys. Siinä pahimman kivun aikana Acutassa sitä ei ehkä osannut ajatella hyvänä asiana – odottamista. Usein se voi olla ratkaiseva tekijä kuinka monta minuuttia apua odotetaan. Keskimääräinen odotusaika oli 4 tuntia. Sitä oppi odottamaan, olemaan kärsivällinen. Ei elämä ole muutamasta minuutista kiinni. Miksi siis hyvä treenivuosi olisi mennyt hukkaan, jos en saanut pariin viikkoon liikkua? Kun pääsisin taas liikkumaan, olisin kiitollinen siitä, että mulla on toimiva keho ja saan liikuttaa sitä.  

Toinen asia mitä opin, oli pysähtyminen ja arvojeni sekä tavoitteiden miettiminen. Mitä halusin oikeasti tehdä? Miksi liikunta on niin tärkeää? Mahani oli turvonnut leikkauksen jälkeen, ja oli outoa nähdä maha sellaisena, kun en ollut aiemmin tottunut näkemääni sitä niin. Vaikka ulkonäkö on tärkeä asia, enemmän mulle merkitsee henkinen hyvinvointi liikunnassa. Mä voin hyvin kun mun kroppa voi hyvin. En saanut jatkaa liikuntaa täysin samanlailla vielä kuin ennen, mutta joka päivä olin lähempänä sitä. En saanut tehdä kaikkia liikkeitä, mitä halusin, mutta se ei tarkoittanut etten voinut tehdä niitä muita liikkeitä. Oli pakko aloittaa jostain, ja sieltä nousta takaisin vahvempana kuin koskaan ennen. Aina on jotain, mitä asialle voi tehdä.  

SAAVUTA MITÄ TAHANSA 

Pysähtyminen elämässä tekee hyvää, vaikka aluksi siinä näkee vain huonoa. Silloin on mahdollisuus kehittää itseään eteenpäin tavalla, mitä ei olisi voinut tehdä jos elämä olisi jatkunut normaalisti. Kirkastin omia arvojani, ja asetin tavoitteeni uudestaan. Päätin tulla takaisin vahvempana kuin koskaan ennen, henkisesti ja fyysisesti. Päätin pystyväni siihen.  

Mitä tahansa voi saavuttaa halulla, tahdolla, maltilla ja kovalla, mutta pitkäjänteisellä työllä. Kukaan ei menesty yhden yön aikana, vaan niillä rutiineilla ja tehdyillä tunneilla tavoitteen eteen 365 päivänä ympäri vuoden. Ne on ne asiat mitä sä teet päivittäin. Sun tavat toimia. Sun ajatukset ja mielikuvat. Sun tahto ja halu tehdä asioita mahdollisimman hyvin tilanteeseen nähden. Syödä tarpeeksi ja riittävästi ruokaa. Juoda vettä. Nukkua riittävästi. Sun mentaliteetti. “Tästä tulee hyvä päivä.” “Elämä on ihanaa” “Mitä voin tehdä tänään mun tavoitteen eteen?” Älä enää ajattele joutuvasi töihin tai treenaamaan, vaan voivasi ja pystyväsi siihen. SAAT tänään herätä. SAAT mennä töihin. SAAT liikkua. PYSTYT syömään hyvin ja ravitsemaan kehoasi jotta SAAT energiaa päivääsi. SAAT tehdä kaiken tavoitteesi eteen. Mikä sitten sai mut nousemaan ylös sängystä uuteen päivään kun en päässyt liikkumaan? PÄÄSIN kehittämään itseäni, oppimaan uutta, pääsin arkiaskareiden pariin ja pääsin tekemään työtä mitä rakastan. Ennen kaikkea, olin päivä päivältä lähempänä tavoitettani. Miksi olisin luovuttanut? Mikä parasta, pääsin seuraamaan kehitystäni entistä vahvemmaksi niin henkisesti kuin fyysisesti. PÄÄSIN ja SAIN aloittaa ja kehittyä. Se oli haastavaa, mutta mitä ideaa on tehdä mitään mikä on liian helppoa? Haasteet kuuluu elämään ja niistä selviää.  Jos se olisi helppoa, kaikki tekisi sitä. Mikään ei palkitse enempään kuin haasteiden yli pääseminen. Ja täytyy olla valmis tekemään kaikki se työ sen eteen. Olla valmis kohtaamaan asia ja tekemään kaiken voitavansa sen eteen. Itse keskityin aluksi unirytmiin, ilta- ja aamurutiineihin, riittävään ravintoon, itseni kehittämiseen sekä ottamaan jokaisesta hetkestä kaiken irti. Kun perusteet on kunnossa, tulee vuoren huipustakin vahvempi. Aloitin keskittymällä pohjaan, ja pikkuhiljaa olin lähempänä vuoren huippua. 

VAHVEMPI SINÄ 

On mahdotonta saavuttaa menestystä ilman vastoinkäymisiä ja takaiskuja. Niihin kannattaakin suhtautua opetuksena, oppia ja tutkia niitä ja ottaa niistä voimaa tavoitteiden saavuttamiseen. Jokaisen vastoinkäymisen jälkeen olet vahvempi. Vahvempi versio itsestäsi, sisäisesti ja ulkoisesti.  

Jos sulla on vastaavanlaisia kokemuksia haasteista, niiden läpi käymisestä tai yli pääsemisestä, niin laita mulle rohkeasti viestiä. Kuulen ja jaan mielelläni ajatuksia kanssasi! Yhdessä olemme vahvempia! 

♥ 

Mona Tuuli 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *